vulgate

Keskiajalta lähtien tätä termiä on käytetty osoittamaan Pyhän kirjan toimittamaa latinalaista versiota. Girolamo. Itse asiassa, S. Hieronymus käänsi hepreasta vain ne Vanhan testamentin kirjat, jotka sisältyivät juutalaisten kaanoniin ja Uuden testamentin kirjat, hän vain korjasi evankeliumit. Loput Vanhan testamentin kirjat, apokryfit, (Baruch , Kirkollinen , Sapienza , Makkabeat) ja Uusi testamentti (Pyhän kirjeet. Paolo, Atti , Katoliset kirjeet , Apokalypsi) sisällytetty Vulgataan yksinkertaisesti raportoimaan muinaisen latinan version, Psalteri on sen versio.

S. Girolamo aloitti työnsä Roomassa vuonna 383 paavi Damasuksen kutsusta ja viimeisteli ne Betlehemissä noin 405-406.

Tämä versio, johdetaan suoraan heprealaiseen tekstiin, kohtasi vaikeuksia vakiinnuttaa asemansa latinalaisessa kirkossa ja vakiinnutti asemansa vasta 800-luvulla., mutta siitä hetkestä lähtien sillä oli valtava kielellinen ja teologinen vaikutus koko keskiaikaan.

Vulgata oli ensimmäinen Gutenbergin Mainzissa vuonna painama kirja 1452-1455.

Luther hyökkäsi Vulgatan kimppuun ja ehdotti omaa versiotaan Raamatusta saksaksi (1522-1534), vaan Trenton kirkolliskokous, asetuksella 1546, hän julisti sen katolisen kirkon viralliseksi versioksi ja pyysi Pyhää istuinta valmistelemaan painoksen “eniten parantunut”, valmistuneen työn, monien vastoinkäymisten jälkeen, Klemens VIII alaisuudessa, niin kutsutun Sisto-Clementine Vulgatan kanssa . Näin tarkistettu Vulgatan teksti on kansankielisten vanhimpien katolisten versioiden perusta.: englanti (1609), italialainen (Martini, 1776), ranskalainen (Jääkenkä, 1885).

Raamatun tutkimuksen edistyminen kriittisellä ja filologisella pohjalla, korostunut vuosisatojen aikana. XIX ja XX, sai meidät tuntemaan tarpeen päivittää ja voittaa Vulgata . Vuonna 1943 Paavi XII, kiertokirjeen Divino Affilante Spiritu kanssa , julisti katolisen kirkon suosivan alkuperäisiä tekstejä ja kansankielten käyttöä liturgiassa, Paavali VI valtuutti Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen, se käytännössä riisui Vulgatan arvovallan katolisen kirkon virallisena tekstinä.